Siirry pääsisältöön

Pohdiskelua kristillisestä uskosta ja luterilaisesta perhesuunnittelusta –ehkäisymyönteisyys


Ensimmäisen postaukseni käsitteli kristillisen uskon lisääntymismyönteisyyttä. Ihanne lisääntymisestä ei tietenkään ole koko totuus. Aikamme on vain niin lisääntymisvastainen, että on syytä tarkastella kriittisesti niitä arvoja, joita meillä on perhesuunnittelun taustalla. Todellisuudessa luulisin melkein kaikilla pariskunnilla olevan tarvetta jossakin vaiheessa fertiilien vuosien aikana perhesuunnitteluun eli syntyvyyden rajaamiseen tai siihen vaikuttamiseen. Luterilaisuudessa ehkäisyn käyttöön on suhtauduttu yleensä myönteisesti. Pelko raskaaksi tulosta voi olla todellinen ahdistava ja parisuhteeseen negatiivisesti vaikuttava asia. Synnytyksen jälkeinen masennus voi yhtä lailla kohdata äitejä kuin isiäkin synnyttäen valtavan pelon ja hallitsemattomuuden tunteen uusia raskauksia kohtaan. On hyvä, että tunteet voivat olla sopusoinnussa oman elämäntavan kanssa. Niin kuin Maria tuntui tyynesti ja innolla vastaanottavan uutisen Jeesuksen syntymästä olisi hyvä, että raskausuutinen voisi olla aina lopulta positiivinen asia. Melkein aina raskausuutiseen liittyy monia tunteita, myös huolta toisista sisaruksista, omasta jaksamisesta raskauden ja vauva-ajan läpi, vaikka uutinen itsessään olisikin positiivinen. Pelkästään ahdistava, pelottava ja negatiivinen uutinen ei kuitenkaan saisi olla. On syytä hakea joutuin apua, jos sellaiseen tilanteeseen joutuu. Jos taustalla on vakava terveydellinen huoli, auttaa raskauden seuranta synnytyspoliklinikalla ja synnytyksen suunnittelu. Äiti ja lapsi kuolleisuus on onneksi Suomessa maailman pienintä, vaikka elämän alkuun liittyy aina suurentunut kuoleman riski.
Jos tunne-elämä ei ole sopusoinnussa uskon myötään tuoman lapsimyönteisyyden kanssa, mielestäni on parempi toimia tunteiden mukaisesti. Silloinkin voi miettiä parasta mahdollista omien kristillisten arvojen mukaista ehkäisyä. Perhesuunnittelun tarve syntyy tunteen, järjen, uskon ja vastuun sopusoinnusta. Tällöinkin voi ajatella, että Jumala on juuri tässä elämäntilanteessa läsnä salliessaan olosuhteet niin, ettei lasten saanti ole ajankohtaista. Ehkäisyn käyttäminen voi tuntua siunaukselta, kun parisuhteessa ei tarvitse luopua seksuaalisuuden lahjasta kokonaan. Voi ilmetä myös ristiriita pariskunnan välillä asiasta, mikä varmasti vaatii myös yhteistä rukousta ja kenties asiasta voisi uskaltautua pastorin tai muun asiantuntevan henkilön puheille.
Kristinusko on Jeesuksen esimerkin mukaisesti aina puolustanut lasten oikeuksia. Antiikin aikana kristityt pelastivat tunkiolta lapsia ja kasvattivat heitä. Antiikin ajan perhesuunnittelun päätti perheen isä. Ylimääräiset lapset saatettiin viedä tunkiolle. Nykyinen aborttikäytäntö on kristityille vieras. Emme lähde siitä, että ei toivottu raskaus keskeytetään ja kehittymässä oleva ihminen menehtyy. Pelkästään äidin ja isän näkökulma ei siis ratkaise, koska Jumalan 5. käsky ”Älä tapa” suojelee elämää. 
Myös ehkäisyä mietittäessä on hyvä huomioida kokonaisuus. Nykyisin ehkäisyyn suhtaudutaan niin rohkaisevasti terveydenhuollossa, että ehkäisyä voi päätyä käyttämään puolivahingossa. Mielestäni ainakin seuraavia kysymyksiä kannattaisi pohtia. Mikä on syy ehkäisyn käytölle? Onko tämä syy ristiriidassa kristillisen arvomaailmani kanssa? Minkälainen ehkäisy vastaa parhaiten omia arvojani? Ehkäisyä käytettäessä ehkäistään myös Jumalan uusi luomisteko ja mahdollisuus saada perheeseen taivaallinen lahja tai ainakin otetaan päätös asiassa varmuuden vuoksi omiin käsiin. Elämän ja kuoleman Herra saa ajassamme päättää nykyisin vain kuoleman ajankohdan. Toisaalta on totta ettei elämää ole ennen kuin se todella saa alkunsa. On vain hedelmällinen aika naisen elämässä, jonka aikana uuden elämän syntyminen on mahdollista. Tällöin sokeasti luotetaan hedelmällisyyteen ja pelätäänkin sitä. Nostetaan "kymmen lasta"- kortti: ”En halua kymmentä lasta, joten käytän ehkäisyä.” Kristittynä voi kuitenkin nähdä jokaisen lapsen niin arvokkaana ainutlaatuisena ihmeenä, että luomistyön potentiaali nähdään liian arvokkaana hukattavaksi. Ehkäisyn käytön ajanjaksolta perheessä voisi olla isosisko tai veli, joka olisi jälkikäteen ollutkin tervetullut perheeseen. Näin ehkäisyn käyttö voi pahimmillaan muuttua suruksi ja miltei henkilöityä. Se voi muistuttaa abortin läpikäyneen naisen surua oman lapsen menetyksestä, kun hän vuosien varrella muistaa kuinka vanha hänen abortoitu lapsensa olisi. Toisaalta eteen voi tulla odottamattomia raskaaksi tulon vaikeuksia ja silloin voi kaduttaa, että parhaimmat hedelmällisyyden vuodet tuli käytettyä ehkäisyä.
Muutama esimerkki ehkäisyn käytön syistä. Jos syy on opiskelu ja ammattiin valmistuminen, voisi miettiä, onko arvojeni mukaista, että perheeseen syntyy yksi lapsi vähemmän sen takia, että äiti valmistuu vuoden tai pari nopeampaa. Takaisin ei saa menetettyjä vuosia ja hedelmällinen aika on lyhyt. Paras ikä tulla äidiksi on 20-30 vuoden iässä. Hedelmällisyys alkaa laskea jo 30-32 vuoden iässä ja 35 vuoden iässä munasolut alkavat hiipua jyrkemmin, kunnes loppuvat kokonaan. 
Ehkäisyn käytön syynä voisi esimerkiksi olla se, että äiti haluaa varmistaa, että ei tule liian nopeasti raskaaksi vauvan saannin jälkeen. On väsymystä, on tarve palautua raskaudesta. Päädytään käyttämään pelon takia ehkäisyä. Myöhemmin sitä ehkä miettii, oliko pelko turha ja olisiko sittenkin ollut paremmin omia arvoja vastaavaa olla käyttämättä ehkäisyäTäysi-imetys suojaa raskaudelta hyvin. Kun imettää 4 tunnin välein, vauva on alle 6 kk ja kuukautiset eivät ole alkaneet, on imetyksen ehkäisevä teho 98 % eli vastaa yhdistelmäehkäisyn käyttöä. Sen jälkeenkin toimii imetys hormonaalisena ehkäisynä hyvin, erityisesti yöimetys ylläpitää hyvin maidontuotantoa yllä. 
Miksi sitten terveyden huollossa tupataan ehkäisyä? Puolet raskauden keskeytyksistä tehdään jo synnyttäneille naisille, vuonna 2013 7% aborteista tehtiin alle kaksi vuotiaiden äideille. Raskauden keskeytyksiä halutaan estää ja sen takia ehkäisyä tupataan varmuuden vuoksi kaikille synnyttäneille mahdollisimman varhain. Luulen monien kristittyjen käyttävän juuri lasten välissä ehkäisyä ”turhaan”. Ajatuksena on siis perheenlisäys myöhemmin, mutta ajankohdasta ei ole varmuutta. Varmuuden vuoksi usein käytetään ehkäisyä. Jos ehkäisyä ei käytä lasten välissä, äiti oppii tuntemaan oman luontaisen hedelmällisyytensä ja mahdollisuutensa lisääntyä ja mahdollisen todellisen tarpeen ehkäisylle. Jos imetys pitää kuukautiset poissa, on raskaaksi tulon riski käytännössä pieni. Toimivalla imetyksellä voi luontaisesti siirtää seuraavaa raskautta. Imetyksen lopettamiseen kannustetaan vuoden iässä ja mahdollisimman varhaiseen yöimetyksen lopettamiseen. Nämä toimenpiteet kuitenkin heikentävät imetyksen ehkäisevää tehoa. On varmasti äitejä, jotka eivät pysty hyvin nukkumaan vauvansa tai taaperonsa vieressä ja toki on mentävä oma jaksaminen edellä. Luontaista on kuitenkin imettää ja nukkua vauvansa vierellä. Imetyshormonit muutenkin väsyttävät ja enemmin vauvan oppiessa nukkumaan yönsä, äiti voi joutua opettelemaan uudelleen yksin nukkumista. Toisaalta jos imettää pitkään ja haluaa seuraavan lapsen melko pienellä ikäerolla, voi joutua lopettamaan imetyksen ennen kuin raskaaksi tulo on mahdollista.
Kun lapsiluku on täynnä suhteessa omiin voimavaroihin, on varmasti luonnollista päätyä käyttämään ehkäisyä. Toisaalta kasvavat iän mukanaan tuomat riskit voivat pelottaa. Ehkäisyn lisäksi myös sterilisaatio on mahdollinen. Varsinkin miehelltehtynä toimenpide on vaivaton. Sterilisaatiot ovat valtakunnallisesti vähentyneet hormonikierukan ansiosta. Sterilisaation heikkous on sen lopullisuus. Osa katuu tehtyä toimenpidettä myöhemmin. 
Roomalaiskatolilaisuudessa suositaan varmoja päiviä ja selibaattia ehkäisyvälineiden sijasta. Olisiko kristittynä jotakin syytä välttää ehkäisyä? Tämä pohdintani on täysin triviaalia suurimmalle osalle suomalaisista. Herkän omantunnon ihmiset toivottavasti hyötyvät omissa pohdinnoissaan näistä ajatuksista. Ehkäisyä voisi kristittynä välttää ehkä siksi, että haluaisi antaa elämän syntymisen mahdollisuuden Jumalan käsiin. Tämä ajattelu on meille luterilaisille ollut vierasta. Kuitenkin joillekin perheille se ajattelun tapa voisi sopia omia kristillisiä arvoja parhaiten vastaavana toimintatapana. Perhesuunnittelu voi imetyksen ja varmojen päivien avulla olla luonnollista ilman varsinaista ehkäisyn käyttöä. Tilanteet ovat toki muuttuvia eikä elämäntilannetta tai jaksamista voi ennakoida. En kristittynä näe estettä käyttää ehkäisyä, kun siihen on tarvetta. Hormonaalisen ehkäisyn välttämisellä voi olla myös muita kuin uskoon liittyviä perusteita. Sillä on haittavaikutuksensa ympäristön hormonikuormitusta lisäten. Esimerkiksi miesten sperman huonotumisen on ajateltu osittain johtuvan keinotekoisen naishormonin ympäristövaikutuksista. Sillä on myös potentiaalisia haittavaikutuksia käyttäjälleen. Seuraavassa postauksessa pohdin eri ehkäisyvälineitä kristillisen moraalin näkökulmasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  Pohdiskelua kristillisestä uskosta ja luterilaisesta perhesuunnittelusta – ehkäisyn moraalisuus Tämä kirjoitus on suunnattu kristillisen vakaumuksen omaaville fertiilissä iässä oleville naisille ja miehille, jotka uskovat elämän alkavan hedelmöityksessä sekä alkiolla olevan inhimillistä itseisarvoa. K ristillistä opetusta ei ole ollut yleisesti saatavilla eri ehkäisyvälineistä kristillisen moraalin näkökulmasta. Ehkäisy valmisteet  voidaan  yleisesti  jaka a  hormonaaliseen ehkäisyyn, estemenetelmiin ja hormonittomaan kierukkaehkäisyyn. Lisäksi miehen tai naisen sterilisaatio ajaa pysyvänä toimenpiteenä saman asian.  Yleisesti  voidaan todeta, että  ehkäisyjen toimintamekanismi t  perustu vat  hedelmöittymisen estoon. Riskittömin ehkäisy naisen kannalta on luotettavasti käytetty nä  kondomiehkäisy.  Kun lähdetään asiaa palottelemaan suurennuslasin alla voidaan todeta, että t oissijaisesti kierukkaehkäisyt ja osa hormonaalisista ehkäisyistä estävät myös alkion kiinnittymistä.  Onko el
Joulun aikaan pohdiskelua kristillisestä uskosta ja luterilaisesta perhesuunnittelusta -lisääntymismyönteisyys Kun enkeli Gabriel toi tiedon Neitsyt Marialle raskaudesta, vastasi Maria yllättävästi:  "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan"  ( Luuk 1:38 ) . Kuinka  onkaan tämä  erikoista, sillä olisihan Marialla ollut paljonkin syytä omaan elämäntilanteeseensa vedoten kieltäytyä tehtävästä. Sen sijaan Maria otti päälleen  riskin  avionrikkojan syyttee stä  ja tuli melkein miehensä hylkäämäksi. Kun vastasyntynyt Jumala suostui kokemaan syntymän, äidin hoivan ja  rinta maidon,  H än samalla nosti äitiyden ennennäkemättömään arvoon. Kuinka kukaan voisi  enää  ajatella äitiydestä, että pienen lapsen hoivaaminen olisi vähäarvoista tai halveksittua verrattuna muuhun naisten tekemään työhön. Luterilais uudessa ei ole juuri kantaa otettu perhesuunnittelun asiaan lukuunottamatta lestadiolaisuutta. On käynyt niinkin, että nykyisin on